Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Lauantai 24.10.2009

Lauantaiaamuna en osannut odottaa mitään erityistä ennen kuin mamma vei minut hihnassa pihalle ja pyysi odottamaan - outoa! No, eipä aikaakaan kun pihaan ajoi punainen auto ja kyydissä oli RUDY!!!

Voi sitä riemua, kun pääsin Ruutisen kanssa metsälenkille piiiitkästä aikaa. Intoni oli välillä vähän liikaa Rudy-neidolle ja hän joutuikin komentamaan minua useaan otteeseen ... Sainkin lopulta pienen nirhaman päähäni neitokaisen hampaista - taas hiukan lisää katu-uskottavuutta kotikulmille ;o).

Peuhasimme metsässä ja pellolla ja tielläkin välillä. Meillä (tai ainakin minulla) oli todella mukavaa ja kuulin kuinka ihmiset suunnittelivat uutta tapaamista pikapuolin.

Sitä odotellessa ihailkaamme kuvia Rudysta ja minusta (kummankin mammat unohtivat kamerat tietenkin kotiin/autoon, joten nämä poseeraukset on otettu lenkin jälkeen kotipihallani (Rudyn mamman kameralla - suurkiitos Sonja!).


Eikös me ollakin söpö pari??


Minusta tuntuu kyllä, että Rudy on hiukan "kutistunut" viime kesästä ... ;o)


Torstai 22.10.2009

Taas on tovi vierähtänyt sitten viime päivityksen. Kuulumisia ei taida tätä nykyä kertyä sitä tahtia kuin silloin, kun olin ihan pentunen ,o).

Tassujen osalta tilanteeni on mennyt parempaan suuntaan. Mamma päätti, että minusta ei tule "antibioottikierrekoiraa" ja lääkitys lopetettiin siihen ensimmäiseen kuuriin.

Ruokavalion osalta nauta ja vehnä on tällä hetkellä karsittu pois lähes kokonaan. Nappuloista syön edelleen Royal Caninia, nyt kuitenkin sekoitettua Maxi Junioria ja Adultia. Joukkoon laitetaan myös hiukan Brit Caren Lamb & Rise -papanoita.

Tassuni pestään jokaisen lenkin jälkeen huolellisesti. Välillä mamma laittaa varpaiden väleihin sinkki-salvaa ja joskus Basibact-jauhetta.

Toinen etutassuni on ollut jo jonkin aikaa täysin terve, toisessa kummittelee yksi ikävä pahkura, joka kuivuu pois ja tulee taas takaisin. Takatassut voivat myös paljon paremmin. Pieniä pahkuroita tulee ja menee harvakseltaan. Kaiken kaikkiaan tilanne on kuitenkin huomattavasti parempi kuin kuukausi sitten.

Näillä eväillä edetään tällä hetkellä - toivottavasti se riittää!

Tässä pieni kuvapläjäys alkusyksyn retkiltäni ;o).


Valppaana kotimetsässä ...


... jokos jatketaan matkaa?


Lenkki jatkui läheiselle pellolle ...


...jolla sitten vedetäänkin kunnon hepuleita ...


... ja vaanitaan ...


... ja kirmaillaan ...


... ja sekoillaan ...


... välillä otetaan rauhallisesti ...


... sitten täytyy komentaa koko maailmaa ...


... jokos jatketaan eteenpäin?


Minä menen jo!


Uusi pelto ja uudet kujeet ;o).

Loppumatkasta pörräsimme vielä takametsässä -  "Danon metsässä", kuten mamma sanoo!


Hmmm ...


Mitäs sinä?


Taas näitä profiiliposeerauksia ...


Tässä olen lempikivelläni, jolta on hyvä tähystellä ympäristöä.


Joo, tämän päälle on ihan helppo hypätä!


Nyt tarkkana!


"Kivenkuningas"


Tiistai 15.9.2009

Tällä kertaa vähän ikävämpiä uutisia. Minulla todettiin eilen furunkuloosi eli tassutulehdus. Viitteitä siitä oli jo lähes kuukausi sitten, kun kävimme päivittämässä rokotuksia. Silloin sain lääkäriltä viiden päivän kortisonivoidekuurin, joka auttoi ihan hyvin.

Nyt viimeisen viikon ajan on pahkuroita tullut ja mennyt, mutta niitä on kuitenkin ollut koko ajan enemmän. Ensin niitä oli vain takatassuissa, mutta nyt jo etutassuissakin :o(.

Nyt olen kahden viikon pituisella antibioottikuurilla. Sen lisäksi tassujani pitää kylvettää mäntysuopavedessä kahdesti viikossa 20 minuutin ajan ... - ensimmäistä kertaa odotellessa (ei tule olemaan helppoa!!).

Sain myös sellaista tassuihin suhkutettavaa ainetta (joku Bitter-juttu), jonka tarkoitus on estää minua nuolemasta tassujani (lutkutuksesta kun on alkanut tulla vähän niin kuin tapa :o) ...). Suihke toimii kaulurin (tai kuonokopan) korvikkeena ja sopii siis minulle vallan mainiosti!

Antibioottikuurin loppupuolella menemme käymään kontrollissa, jolloin sitten selviää jatkohoidon tarve. Allergiakaan ei ole poissuljettu - tarvittaessa tehdään allergiatestit.

Hyvä tässä kaikessa on kuitenkin ollut se, että tassuni eivät ole kovin kipeät (tai niin mamman on päätellyt, sillä meno on jatkunut entisenlaisena).

Päivittelen kuulumisia tämän tassu-jutun osalta heti seuraavan lääkärissäkäynnin jälkeen.

HYVÄÄ SYKSYN ALKUA KAIKILLE!


Tässä tuoreita loppukesän otoksia. Nyt, kun sain mamman vihdoinkin käyntiin, taisi se taas innostua vähän liikaa ... joka tapauksessa nauttikaa kuvista (olen ihan mukavaa katseltavaa ... :o) ... ).

Lauantai 15.8.2009


Aurinkoposeeraus takapihalla

Sitten sarja istuntakuvia ...







... sitten juostaan ...





Takapihalla on myös hauska leikkiä "haastetta".


Mulla on täällä keppi ...


... tule, jos uskallat ...


... tätä et saa ...


... haastan sinut!

Ehdimme myös läheiselle pellolle juoksemaan.









Loppuun vielä muutama poseerauskuva.


Metsäposeeraus ...


... ja toinen ...


... tässä nämä tällä kertaa!

Ensin muutaman mamman äipän ottama kuva kesälaitumilta.

Keskiviikko 16.7. - Torstai 17.7.2009


Lepotauko frisbeen heittelyn lomassa (frisbee jemmassa kainalossa) :o)


Jatketaanko ?


Valmiina ...


... tule jo!


Välillä huilitaan mökin terassilla malvojen varjossa.

Mamma lupasi ottaa minusta ihan tuoreita kuvia vielä tällä viikolla - odotelkaa!

Viimeisimpien kuulumisien päivitys kesti mammalta kyllä luvattoman kauan - pahoittelee asiaa :o( - tässä kuitenkin ensin yhteenvetoa kevään ajalta alkaen syntymäpäivästäni 9.5.2009 ...

Keskiviikko 17.6.2009

Kesäkuvia on minusta otettu aika vähän. Maalle olen kuitenkin päässyt monta kertaa - siellä on aivan ihanaa! Minun reviirini koostuu parin tuhannen neliön (oma arvioni) aidatusta pihasta, jolla kasvaa NURMIKKOA! Siis varsinainen ylellisyys-juttu kotipihallani kun ei ruohosta ole tietoakaan (paitsi rikkaruohoista) ...


Jippii - täällä ei vain voi olla juoksematta :o)

Lauantai 16.5.2009

Hemulista on tullut minulle jo nyt aika rakas.


Kaverin kanssa auringossa ...


... on niin mukavaa!

Välillä täytyy silti tarkkailla ympäristöään ...


Mitäs tuolla tapahtuu?


Minäkin haluan aurinkotuolille ...


... pikkuisen hankalaa ...


... kyllä tämä tästä ...


... onnistuinpas :o)

Tiistai 12.5.2009

Ihmisveljet halusivat ikuistaa komeat hampaani. Tällainen siitä kuvasta tuli ...


Hui - pelottaako jo?

Lauantai 9.5.2009

Tänään tuli sitten maagiset yksi vuotta täyteen! Lahjaksi sain rotta-kokoelman :o). Suuri rotta nimettiin Hemuliksi ja kaksi pienempää Tiuhtiksi (valkoinen) ja Viuhtiksi (ruskea).


Tässä minä rottineni :o)


Näytän juuri Viuhtille kuinka piiiiitkä kieli minulla on!


Hei - tää on mun!

Minut myös punnittiin perinteisesti - painoa oli kertynyt 42,1 kg.

Torstai 23.4.2009

Myös tänään pääsin pienelle metsälenkille mamman ja pappan kanssa. Mamma heilui taas kameran kanssa ... :0)


Välillä täytyy tarkkailla ...


... ja vaania ...


... ja löytää "hammastikkuja"!


Myös pienet lepohetket ovat paikallaan ...


... vai mitä ??


Tuolla suunnassa on kotipiha ...


... jolla taas poseerataan!


... melkein tunnen jo iltaruoan tuoksun nenässäni ... vai onko se naapurin
grillistä?

Keskiviikko 22.4.2009

Vihdoinkin! tassuni paketista huolimatta pääsin pikkuruiselle metsälenkille
"omaan" pikku-metsääni.

Olin aivan riemuissani ja loikin ympäriinsä kuin kaniini :0). Tässä muutama kuva.


Valppaana!


Menossa ollaan ... tuletteko perässä?


Metsästä löytyi hauska "ramppi", jonka päällä oli kivaa keikkua.


Vielä loppukirmaukset ennen kotiin menoa!

Tiistai 21.4.2009

Mamma ei kestänyt katsoa kauluripaniikkiani eilen illalla, mutta halusi kuitenkin valvoa tekemisiäni yön yli.

Meillä tehtiin siis nukkumajärjestelyjä. Ensimmäistä kertaa elämässäni sain nukkua luvan kanssa makuuhuoneessa! En kuitenkaan ihmisten vieressä, vaan oma petini tuotiin lattialle mamman sängyn viereen.

Kerran yön aikana yritin varovasti tutkia sidettä, mutta mamma oli valppaana ja puuttui asiaan heti, joten minun oli pakko lopettaa. Yö sujui ihan rauhallisesti ja aamulla side oli vielä paikoillaan :o).

Maanantai 20.4.2009

Tassuni siis paketoitiin uudelleen viime lauantaina. No, sitä pakettia jaksoin katsoa tasan maanantaihin. Aamupäivällä minut jätettiin hetkeksi valvomatta ja käytin tottakai tilaisuuden hyväkseni :o).

Side pois ja katsomaan mitä sen alle kuuluu ...

Mitä siitä sitten seurasi? Oikein, uusi eläinlääkärissä käynti (mitä minä oikein ajattelin sidettä repiessäni !!! VOI EI - taas eläinlääkäriin!).

Onneksi oma lääkärini oli paikalla ja onneksi haavani ei ollut mennyt huonompaan suuntaan - itse asiassa se oli jo alkanut parantua. Hopeataitoksella selvittiin tästäkin reissusta.

Se tästä kyllä nyt seurasi, että minun täytyy tehdä tuttavuutta sen kauhean kaulurin kanssa. En kerta kaikkiaan voi olla se päässä. Se on maailman pelottavin asia, itken ja huohotan, kun se laitetaan päähäni ja mamma pelkää, että saan sydänkohtauksen pelosta :o(.

Tiistai 14.4.2009 - Lauantai 18.4.2009

Tiistai-iltana Rico ja Cujo saapuivat Marin kanssa Klaukkalaan ja lähdimme metsälenkille. Vauhtia riitti alusta asti, Cujon kanssa juokseminen oli hauskaa ja haastavaa, Rico piti yllä "aikuisen koiran roolia" ja komensi minua aina tarvittavin välein.

Lenkkimme venähti kahteen tuntiin, koska mamma tuli valinneeksi "hutireitin" pariinkin kertaan. No, se ei meitä koiruuksia haitannut - hauskaa ja voimia riitti loppuun asti. Valitettavasti mammalla ei ollut kameraa mukana tallentamaan meidän hurjaa menoa ...

Kotiin saavuttuamme ihmisveljeni huomasi, että takatassuuni oli tullut haava. Eikä ihan pikkuhaava! Haava oli vasemman takatassun etupinnalla ja pituudeltaan noin 5 cm.

Niinpä vielä samana iltana lähdimme kunnan päivystävän eläinlääkärin luokse, jossa minut rauhoitettiin, haava puhdistettiin ja siihen laitettiin viisi tikkiä.

Onni onnettomuudessa haava oli vain nahassa (hermo oli kuulemma vain muutaman millin päässä!) ja lisäksi haava oli pystysuunnassa, jonka ansiosta yhtään suurta verisuonta ei ollut mennyt poikki.

Syömistä ei siteeni paljonkaan haitannut ...



Tässä side näkyy maatessani ...



Jo edellisessä kuvassa näkyy mamman siteen "lisäosa" tassukuvioinen side!


Siis, joka miehellä pitäisi olla tällainen tassukuvioinen versio !!!

Tässä kuva seuraavasta aamusta, jolloin ilmeni, että side oli ollut hieman liian kireällä ja sen vuoksi varpaat olivat turvonneet ...


Myös tikit näkyvät hienosti tässä kuvassa.

Kuinkas sitten kävikään ...

... mamma uskoi ettei minulla ole mitään mielenkiintoa tassun sidoksiin tai tikkeihin ja niinpä hän päätti jättää tassuni ilman siteitä perjantain ja lauantain väliseksi yöksi ...

... jona aikana minussa heräsi pikku-lääkäri ja päätin poistaa tikkini ihan itse!

Tässä lopputulos ...


Täydellinen operaatio - ei tikin tikkiä!

Tämä ei mammaa ihan tyydyttänyt ja taas mentiin eläinlääkäriin!

Tällä kertaa pääsin ihan oman lääkärini vastaanotolle. Tämä tapahtui siis lauantaina 18.4. Lääkäri tarjosi kaksi vaihtoehtoa: uusi tikkaus tai hopeataitos. Mamman valitsi jälkimmäisen, koska siten minua ei tarvinnut rauhoittaa ja haavan oltua kuitenkin siisti on oletettavaa, että tämä hoitotapa toimii.

Tässä kuva uudesta siteestäni.


Tukeva paketti - vai mtä ?

Tätä pakettia pidän nyt kolme päivää ja sitten side avataan ja mamma antaa raportin lääkärille. Jos haava on alkanut parantua, jatkamme hoitoa hopeataitoksella, jos parantuminen ei ole lähtenyt kunnolla käyntiin, tikataan uudelleen ...

... lisätietoja tulossa ...


Pääsiäinen 10.4.-13.4.2009

Pääsiäislauantaina saimme nauttia jo hieman kevätauringosta. Mamma ei tietenkään saanut pidettyä näppejään irti kamerasta ...

Riku-veljen kanssa on hauska pelata jalkapalloa!


Asetan pallon hyvään kohtaan ...


... tähtäilen sopivaa vetosuuntaa ...


... ja laukaisen ...


... sinne meni ! HUH!

Seuraavaksi sarja poseerauksia auringossa.


Häikäisee ...









Talon seinustalla oli tosi lämmin paikka!





Nautiskelin auringosta vielä parvekkeellakin!





Päivän päätteeksi siirryin sisälle lepäilemään.




Sunnuntai 5.4.2009

Edellisistä kuulumisista onkin kulunut pitkä tovi ...

Maaliskuun alun "vaivat" parantuivat hyvin ja kevät on lähtemässä käyntiin.

Tämän viikonlopun aikana minulla oli kaveri yökylässä! Joo, Elmo tuli meille lauantaina puolen päivän aikoihin ja viihtyi aina sunnuntaihin iltapäivään asti.

Metsälenkillä ehdimme käydä kaksi kertaa ja sisäpainia ja leikkiä tuli tietenkin puuhasteltua melkein koko ajan. Tässä muutama kuva viikonlopulta.


Elmo on tosi hauska kaveri - taas murjaisi hyvän vitsin :o)


Metsässä leikimme pupuhyppelyä toisten yli ...


... ja sitten vauhdilla taas matkaan!


Kevät on jo aluillaan - löysin lumettoman paikan.


Täältä tullaan ...


Keppiposeeraus


Sisällä leikimme "pystykorvaa" !!


Ja sitten taas "halittiin"


Kummalla on komeammat hampaat ??


Olipa rankka viikonloppu - täytyy vähän huilata. 

Sunnuntai 8.3.2009

Unohdin mainita, että lääkärissä käydessä kävin myös puntarilla. Painoa oli tasan 40 kg - en siis ole veljessarjani suurimpia vaikka niin luulin. Alla olevat pari kuvaa puhuvat kuitenkin omaa kieltään tästä koko asiasta.



Siis mä en mahdu tähän ...


... mammaa, suurenna tuolia!

Seuraava venytyskuva valmistelee minua sitä seuraavaan poseeraukseen.


Kunnon venytys ...


... ja sitten ojennus ja asento! 

Lauantai 7.3.2009

Mamma oli varannut minulle uuden ajan lääkäriin. Tällä kertaa menimme "oman" lääkärimme vastaanotolle (edellisellä kerralla olin käymässä ihan uudessa paikassa eikä minua siellä käyttänyt mamman isä oikein vakuuttunut lääkärin pätevyydestä ?).

No, en sitten ihan turhaan lääkärissä käynytkään! Minun kaulassani olevat imusolmukkeet olivat turvonneet ja tämän lisäksi minulla on nielutulehdus ja esinahan tulehdus.

Lääkäri huuhteli esinahkani laimennetulla betadine-liuoksella ja tarvittaessa samoin täytyy tehdä kotonakin. Yllätyksekseni operaatio ei tuntunut juuri miltään - oli vain hiukan hassua "pissata" kaukaloon sisällä :o) nesteen poistuessa.

Lääkkeeksi sain Synulox 400mg -nimistä antibioottia, jota otetaan 1,5 tablettia kahdesti päivässä 10 päivän ajan.

Ikävä uutinen oli vielä sekin, että liikuntarajoitus jatkuu siihen asti kunnes vointini paranee ja yskä rauhoittuu - lääkäri puhui jotain ainakin viidestä päivästä.

Keskiviikko 4.3.2009

Kävin eilen lääkärissä, koska minulla on ollut vähän vetämätön olo. Minulta mitattiin kuumetta 39 astetta ja lääkäri sanoi epäilevänsä kennelyskää :o(

Nyt täytyy ottaa kuulemma ihan rauhassa, pitkät lenkit ovat kiellettyjä eikä kavereita eikä muitakaan koiria saa tavata ja levätä täytyy. Jos olo ei ala helpottaa viikon kuluessa, mennään uudelleen lääkäriin ja saan kai sitten lääkekuurin.

Kennelyskää on kuulemma liikkeellä, joten rakkaat ystäväni ja lukijani olkaa varovaisia!

Sunnuntai 1.3.2009

Minulla on ollut yskää muutaman päivän ajan. Tänään aamulla aivastelin ja köhin enemmänkin, mutta iltaa kohti olo on kohentunut. Mamma sanoi, että oloani täytyy nyt seurata ja jos yskä jatkuu vielä monta päivää, menemme lääkäriin.

Lauantai 28.2.2009

Tänään oli taas mamman mielestä sopiva poseerauspäivä - hmmm ... ja tässä lopputulokset.


Tätä kutsun puoli-istuvaksi asennoksi.


Mammaaaa - asiaa ...


Tässä on mun peti.


Mietteliäs ilme - arvatkaapa mitä päässäni liikkuu ...

Keskiviikko 25.2.2009

Tänään on kuulemma mamman sairasloman viimeinen päivä - sitten se jättää mut ihan YKSIN!

Päivällä mamma kävi kanssani metsässä "lenkillä". Ei sen vauhti sielläkään kovin kummoinen ollut, mutta ei se minua haitannut. Pysähdyin aina välillä odottelemaan mammaa ja sitten taas mentiin ...

Tiistai 24.2.2009

Mamma kävi illalla lääkärissä ja sai ilmeisesti hyviä uutisia sillä se kaamea musta saapas oli kadonnut sen jalasta. Ensimmäistä kertaa piiiitkään aikaan mamma tuli mukaan iltalenkille - sen eteneminen oli kyllä aika hitaanlaista, mutta silti oli mukavaa, että mamma on taas "remmissä" mukana!

Sunnutai 22.2.2009

Espoon Kalajärvellä järjestetystä RR-pentutapaamisesta lisää kohdassa "Tapahtumia".

Lauantai 21.2.2009

Cujo tuli Klaukkalaan heti aamulla. On se niin suloinen veijari, mutta täytyy myöntää ettei lapsenlikkana toimiminen ole todellakaan helppoa!


"Heti vaan kimppuun" oli Cujon periaate!


Armoa ei annettu ...


... yritin jopa syödä tuon vintiön ...


... mutta henkiinhän se piti jättää - katsokaa nyt kuinka suloinen se on!


Cujo mietteissään.


Iiiihana!


Lopulta sain pikkumiehen nukkumaan - HUOH!


Unien jälkeen sama meno jatkui!

Cujo oli vieraanani kaiken kaikkiaan kahdeksan tuntia. Voitte arvata maistuiko uni tuon jälkeen. Illalla saimme vielä ihmisvieraita, jotka eivät kyllä nähneet paljoa muuta kuin nukkuvan Danon!

Torstai 19.2.2009

Pääsin ihmisveljien kanssa Luukkiin hiihtämään - tai siis veljet hiihtivät, minä taasen kuljin  turvallisesti kaikilla neljällä tassulla papan kanssa Luukkia ristiin rastiin. Reissussa venähti kolmisen tuntia ja mukavaa oli. Sain myös oman osani eväistä = lihapiirakkaa - NAM!


Tuolla ne veljet hiihtää.


Paluu matka kotiin alkaa. 

Perjantai 13.2.2009

Tänään oli lekottelupäivä, josta mamma ikuisti pari kuvaa.


Riku-veljen hupparin alla on suloisen lämmintä!


Ihana aurinko!

Torstai 12.2.2009

Tänään koin tähän astisen elämäni suurimman yllätyksen - koiranpentu!

Täytynee vähän selittää. Siis, kuten olin kuullut, Ricon laumaan oli liittynyt uusi jäsen. Tämä jäsen kävi tänään esittäytymässä minulle - UIPPII - aivan käsittämättömän suloinen otus!

Kyseessä oli kymmenviikkoinen unkarinvinttikoira Aveninas Bojangles "Cujo". Rico oli jätetty kotiin, että saimme Cujon kanssa tutustua rauhassa toisiimme. Minulle tuli "isovelimäinen" olo ja niinpä annoin Cujon puuhailla ihan vapaasti. Aikamoinen vauhtihirmu Cujo kyllä oli ja kova poika läksyttämään minua. No, sehän on pentunen vasta - täytyy ymmärtää!

Tässä muutama otos tapaamisestamme.


Kokoeroa meillä on tällä hetkellä melkoisesti.


Myös Cujo piti Emppu-lehmästäni. Pidän Emppua suussani vähän "muodon
vuoksi", että Cujo saa repiä sitä.


Cujo viihtyi myös pedilläni, jossa se hyökkäili kaulanahkani kimppuun.


Aaaapuaaaaa ...


Tässä me jo halitaan!


Ihana Cujo!

Kuulin, että Cujo tulee luokseni päivähoitoon reilun viikon päästä. Siitä tulee varmasti hauskaa (ja uuvuttavaa), sillä Cujo vaikutti olevan oikea energiapakkaus!


Edelleen tiistai 10.2.2009

No, nyt kun mamma sitten pääsi vauhtiin, tarttui innostus muihinkin perheenjäseniin. Niinpä Sami-ihmisvelikin päätti tänään iltapäivälenkillä kuvata minua. Well, onhan tässä aika rauhassa saanutkin ollakin, joten kestettävä tämä kai on ...

Tässä tämän tiistain otoksia.


Tarkkailen ympäristöä.


Hei, tuollakin on jotain!


Sami ... - riittää jo!

Tiistai 10.2.2009

Eilen tuli siis 9 kk täyteen ja kiloja 39,7 - WAU!

Mamma otti eilen myös virallisia "synttärikuvia", joista osa tässä.


Poseerausta taljalla.


No, olenko suloinen?


Ruttuotsainen söpöläinen!


Tässä kuvassa olen mamman mielestä aivan isäni näköinen.


Parvekkeelta on mukava tarkkailla tilannetta naapurustossa.


Minulla on tässä ihan oma polku ...


Ja edelleen ilman ridgeä!

Maanantai 9.2.2009

Tänään olen 9 kuukautta vanha! Illallan saa pappa tehdä punnituksen ja päivitän sitten tiedot tänne sivuilleni.

Pyydän anteeksi kaikilta sivujeni ahkerilta kävijöiltä yli kuukauden kestänyttä hiljaiseloa. Kerrottavaa ei vain ole ollut kovin paljoa. Mamman jalka leikattiin ja siihen asennettiin jokin rauta 9.1. Edelleen mamma könkkää sen hassun näköisen mustan saappaan kanssa. Nyt kuitenkin jo parin viikon ajan se on pärjäillyt pääasiassa yhden kepin kanssa. Tällä viikolla se jättää kuulemma molemmat kepit pois, mutta saapas pysyy jalassa vielä reilut pari viikkoa.

Mamma lähettää kiitokset kaikille meitä tukeneille ja hengessä mukana olleille!!

Ihmisveljet ovat lenkittäneet minua ihan kiitettävästi, samoin pappa. Se hyvä puoli tuossa mamman loukkaantumisessa on ollut, että minun ei ole tarvinnut olla yksin! Mamma on kyllä ilmaissut huolensa siitä miten tulen pärjäämään täällä kotona itsekseni sitten, kun se palaa takaisin töihin. No, on  minulla jo jotain ajankulua suunniteltuna ...

Koirakavereita olen nähnyt aika vähän. Rico on käynyt luonani kaksi kertaa, Rudy kerran. Iltalenkeillä olen muutaman kerran päässyt peuhaamaan kotikulmien koirien kanssa, mutta suurin osa lenkeistä on kyllä sujunut ihmisseurassa. Odotan kovasti, että mamma pääsee taas auton rattiin, jotta pääsemme Kalajärven suuntaan parhaitten kavereitteni luo lenkkeilemään! Olen kuullut, että Kalajärven alajaoston pääluku on kasvanut ... - käykäähän tarkistamassa tilanne Ricon sivuilta (linkki löytyy kaverit-osiosta).

Yritän päivittää sivujani nyt vähän ahkerammin. Kiitos, Saku, kun vinkkasit asiasta - sait mammaan vähän eloa!

Sunnuntai 4.1.2009

Lauantain tapahtumien jälkeen ymmärrätte varmaan, että Lahden RR-treffit jäivät minulta väliin :0(

Kaikilla oli kuulemma ollut siellä tosi mukavaa - toivottavasti samanlainen tapahtuma järjestetään vielä uudelleen ja pääsen silloin mukaan!

Lauantai 3.1.2009

Tänään veljeni Arttu tuli laumoineen kyläilemään Klaukkalassa. Mukana oli Nemo, Hanna ja Pasi.

Lähdimme kotimetsääni riekkumaan. Heti alkumatkasta juostessani villinä Nemon perässä onnistuin törmäämään täydessä vauhdissa puunrunkoon. Löin vasemman jalkani ja rintakehän voimalla puuta vasten - AUTS! Minua sattui melkoisesti. Hanna ja Pasi tutkivat minua ja testasivat jalkaani. Onneksi mitään ei mennyt rikki ja ensisäikähdyksen jälkeen jaksoinkin jatkaa lenkkiä.


Tässä me komeat veljekset olemme!


Artun lauman Nemo poseeraa.


Veljekset pitävät hauskaa!


Täältä tullaan!


Arttu auringossa.


Nemon jalanjäljillä ...


Ja taas painitaan!


Vauhtia ei meiltä puutu!

Lenkkimme jatkui voimalinjoja seuraten ja meillä oli huisin kivaa ...
... kunnes kaikkia muita varoitteleva mammani meni sitten kaatumaan liukkaalla polulla. Jotain ilmeisesti sattui pahemminkin, sillä kaatumisen jälkeen pappa kantoi mammaa selässään. Välillä pysähdyimme lepäämään ja kantomatka jatkui taas. Loppumatkasta mamma pääsi Pasinkin selkään.

Heti kotiin päästyämme pappa lähti mamman kanssa jonnekin. Suunnittelemamme välipalatarjoilu Artun laumalle jäi ikävästi väliin samoin kuin sisällä leikkiminen, jota olin niin kovasti odottanut!

Monen tunnin odottelun jälkeen pappa ja mamma palasivat kotiin. Mammalla oli toisessa jalassa kummannäköinen musta saapas ja kaksi hassua metallikeppiä, joiden avulla hän könkkäili eteenpäin. Aika pelottava näky!

Myöhemmin minulle kerrottiin, että mammalla oli oikeassa nilkassa kaksi murtumaa ja sen takia hänen pitää pitää sitä mustaa saapasta ja niitä pelottavia keppejä. Mamma menee perjantaina käymään jossain sairaalassa, jossa nilkka laitetaan kuntoon leikkaamalla - HUI! No, se hyvä puoli tässä on, että minun ei tarvitse olla yksin, sillä mamma on jollakin "sairaslomalla" ainakin helmikuun puoleen väliin asti.

Keskiviikko 31.12.2008 - Torstai 1.1.2009

Vuoden ensimmäisenä päivänä oli heino ilma. Pakkasta kuusi astetta ja aurinko paistoi. Niinpä lähdimme päivälenkille ja mamma tietenkin otti taas kuvia ...




Poseeraukseni auringon paisteessa.








Täältä tullaan...

Mamma taas innostui noiden kuvien kanssa. Hänen mielestään olen
maailman komein ilmestys :0)

Vuosi vaihtui rakettien paukkeessa. Lähdimme mamman ja papan kanssa iltalenkille naapurustoon aika myöhään ja joka puolella paukkui. Itse asiassa en ollut paukkeista moksiskaan. Vasta palattuamme kotipihalle naapuri lähetti ilmaan jonkin suuren raketin, jota säpsähdin hiukan. Kaiken kaikkiaan selvisin hienosti vuoden vaihtumisesta.

KAIKILLE TUTUILLE JA VIELÄ TUNTEMATTOMILLEKKIN YSTÄVILLE TOIVOTAN
OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2009!  

Perjantai 26.12.2008 - Sunnuntai 28.12.2008

Sunnuntaina lähdimme uuden ystäväni Pandan kanssa metsälenkille. Pandan kanssa on hurjan hauska peuhata ja lenkkimme venyikin parin tunnin mittaiseksi (osittain ehkä siksi, että mamman onnistui taas kerran eksyä TUTUSSA metsässä!)


Tässä kirmaan Pandan perässä ...  - siis Panda meni jo!


Leikki meneillään.


Kumpi haastaa kumman?

Perjantaipäivän vietimme rauhallisesti kotona. Lauantaina matkasimme mamman vanhempien luokse HERKUTTELEMAAN!

Torstai 25.12.2008

Tänään lähdimme "kinkun sulattelu" -lenkille (vaikka enhän minä mitään kinkkua ollut saanut!). Matkasimme koko lauman vahvuudella Kalajärvelle Ricoa tapaamaan. Mikä iloinen yllätys meitä odottikaan, kun saavuimme perille. Rudy oli myös tullut lenkkeilemään kanssamme ja odotti meitä tutun metsälenkin alkumetreillä.


Rudya odottelemme yhdessä Ricon kanssa!


"Pusuttelua" Rudyn kanssa!


Koko TRIO kasassa!


Keskiviikko 24.12.2008

Tänään vietin ensimmäistä jouluani. Ihmiset olivat jostain syystä piilottaneet kirjavien papereitten alle kaikenlaista.

Minullekin annettiin tuollaisia kirjavia paketteja ... ja mitä niistä löytyikään!


Uusi Emppu! Hei, tästähän kuuluu ääntä :0)


Tämä onkin kinkkinen ...


... kyllä kannatti! Kaksi solmuista herkkua löytyi!

Lauantai 20.12.2008

Tänään mamma oli sopinut tapaamisen Pandan kanssa. Olemme tavanneet Pandan muutaman kerran remmilenkillä ja meillä on synkannut tosi hyvin. Pandan perhe on vasta muuttanut kulmillemme. Panda on lyhytkarvainen Collie-uros ja yhden päivän minua nuorempi.

Lenkki sujui todella hyvin ja sovimmekin tapaavamme pian uudelleen. Panda oli juoksuhenkinen lenkkikaveri ja sopi seuraamme todella hienosti. Toivottavasti ensi tapaamisella saamme ikuistettua kuvan uudesta ystävästäni.

Lenkin jälkeen mamma otti vielä kuvia kotipihallamme.


Odottelen tässä Riku-veljeä leikkimään.


Tule jo ...


... olen valmis!


Minulla ei ole ridgeä, kuten huomaatte, mutta minulla
on hienot KORVAT!


Tässä vielä yksi uniasennoistani :0)

Perjantai 19.12.2008

Veljeni Sono tuli meille kylään. Olipa mukava nähdä pitkästä aikaa. Viimeksi olimme tavanneet pentutapaamisessa lokakuussa. Kuvat puhukoon puolestaan!


Kumpi on kumpi - vain ridge paljastaa!


Sonon kanssa oli kiva painia kotipihalla!


Veljekset kuin leijonat!

Tiistai 16.12.2008

Tänään tavattiin taas Ricon kanssa. Tällä kertaa menimme Kalajärvelle Ricon maastoihin. Sama "äijämeininki" jatkui edelleen ja hauskaa oli. Meno oli välillä niin hurjaa, että mammat alkoivat seurata ilmestyyko lumeen verijälkiä ... No, eihän me nyt niin hurrrjia kuitenkaan oltu, pidettiin vain poika-hauskaa!


Rico on kyllä aika äijä ...


... ja komea sellainen!


Tässä me otamme mittaa toisistamme.


Kyllä Rico on vielä voimakkaampi ... odotahan vaan!




Perjantai 12.12.2008

Mammalla oli tänään lomaa ja hän oli sopinut aamutreffit Ricon ja Marin kanssa meille Klaukkalaan. Voi kuinka mukavaa olikaan nähdä taas Ricoa!

Minusta on ilmeisesti kasvamassa iso poika, sillä Rico otti aiempaa järeämmän tyylin kanssani. Riitaa ei meille kuitenkaan tullut missään välissä, mutta vehtaamisemme oli tällä kertaa enemmän "miesmäistä".

Tiistai 2.12.2008

Tein ensimmäiset "poika-pissani". Ikää ei vielä seitsemää kuukautta ja osaan nostaa jalkaa!!!

Sunnuntai 30.11.2008

Tänään minulla oli tapaaminen Adan rhodetytön kanssa. Ada tuli mammansa Elinan kanssa käymään lenkillä Klaukkalassa. Ilma ei ollut kovin hyvä, satoi ja tuuli, joten lenkkimme jäi aika lyhyeksi. Oli kuitenkin mukava tutustua Ada-neitokaiseen ja sovimmekin tapaavamme pian uudestaan.


Adalla oli vähän kylmä lenkin jälkeen.


Leikkiä jaksoimme vielä pihallakin.


Kaunis Ada!


Vielä pusu korvalle ennen lähtöä!

Illalla leikin vielä ihmisveljieni kanssa. Sami halusi esitellä kalustoani.


Pelottaako??


Hei, minullahan on ihan siniset silmät - taitaa olla trikkikuva :0)


Uniasento kertonee kuinka makeaa unta näinkään viikonlopun päätteeksi!

Lauantai 29.11.2008

Tänään meillä oli tuplatreffit. Suosikkityttökaverini Rudy ja mammansa Sonja sekä veljeni Arttu mammansa Hannan kanssa tulivat luokseni Klaukkalaan. Lähdimme lenkille puolen päivän aikaan pappani ja Riku-veljen johdossa.

Lenkkimme koostui metsä, pelto ja hiekkatie -osioista.


Rudy, Arttu ja minä pellolla.


Vauhtia piisaa!


Arttu-veljen kanssa kisailemassa.


Komea veljeni Arttu!


Matkalta löytyi paljon mielenkiintoista haisteltavaa.


Kolmen kopla painimassa ...


... kivaa!


Rudy poikien ympröimänä.

Leikki jatkui vielä kotini takametsässä.


Kumpi on isompi??

Lenkin jälkeen Rudy ja Sonja lähtivät kotiin, mutta Artun ja Hannan saimme vieraiksemme. Riku oli leiponut pizzaa ihmisille, me koiruudet emme saaneet mitään - muuta kuin LEIKKIÄ.


Taidan olla alakynnessä ...


... kyllä minä sinulle näytän ...


... grrr!

Jossain välissä Arttu kävi alakerrassamme hakemassa yhden luistani ja asettui pedilleni syömään sitä. En oikein pitänyt siitä ja aloin haukkua. Arttu ei paljon välittänyt komentelustani ja jatkoi vaan luun kaluamista. Sitten luu tippui Artulta ja sain tilaisuuden ottaa sen ... no, rähinähän siitä tuli ja ennen kuin kukaan ehti tajuta, olin napannut kulmahampaallani reiän Artun oikean silmän yläpuolelle. ANTEEKSI, Arttu!


Kulmahampaani tekemä reikä.

Onneksi riita ei yltynyt sen pahemmaksi ja pystyimme vielä jatkamaan leikkimistä.

Kaiken kaikkiaan minulla oli tosi superkiva päivä - ja väsyttävä myös. Uni maistuikin kunnolla kaiken touhuamisen jälkeen.


Ensin kuitenkin herkuttelin luullani!!


Kyllä uni maittoi tämän päiväisen riekkumisen päälle!

Keskiviikko 26.11.2008

Riku-veljeltä oli jäänyt biologian kirja sohvalle ja päätin tutustua sen sisältöön ... mielenkiintoista ...


... Euroopan ilmastoon vaikuttaa Atlantin valtameri ...


... onkohan tuo totta ...


... aika vaikeaa ...


... taidanpa ottaa nokoset!

Mamma halusi taas ottaa poseerauskuvia (huoh!)


No, poseerataan sitten!


On tämä aika rankkaa!

Sunnuntai 23.11.2008

Jatkoimme Elmon kanssa leikkiä heti aamulla herättyämme.


Ja puhtia riitti.


Kävimme metsälenkillä vielä ennen Elmon kotiin lähtöä.


Minne Elmo meni?


Elmo oli tosi innoissaan metsäni tuoksuista ja tarkkailikin tiiviisti ympäristöä saaden vainun useampaan kertaan (lue: leikkiseura ei kauheasti kiinnostanut!).


Komea Elmo.


Leikitäänkö?


Elmo opetti minulle vainuamista.

Viikonloppu oli todella täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Itse asiassa minä loukkasin tassuni jo lauantaina kaatuessani jäätyneen lätäkön päällä vauhdissa. Onneksi ei sattunut sen pahemmin. Kotona mamma huomasi, että minulta puuttui pieni pala toisen takatassun nilkasta. Ei mitään sen vaarallisempaa.

Elmolla kävi vähän huonommin. Sunnuntain metsälenkillämme Elmolle tuli halkeama toisen takatassun yhteen anturaan. Elmo joutuu pitämään tassun paketissa vuorokauden ja sitten sitä pitää suihkuttaa päivittäin viikon ajan. Elmo joutuu myös pitämään kauluria VIIKON ajan - Elmo parka. Toivottavasti tulet kuitenkin vielä Klaukkalaan!

Kiitokset hienosta viikonlopusta, Elmo ja lauma!

Lauantai 22.11.2008 - Elmo tulee kylään

Niin, kotona minua odotti yllätys! Bracco-ystäväni Elmo oli tullut kylään. Ja kuin salaman iskusta väsymys oli tipotiessään!


Leikki alkoi heti ...


... ja meillä oli hurrrrjan hauskaa ...


... komea kalusto käytössä ...


... varo vain!


Elmo tutustui Möhkööni (joka muuten on sitten entinen ... tuhosimme sen yhteistuumin)


Täältä tullaan!


Elmolla on hieno purenta!


Menimme pihalle nuuskuttelemaan talven tuoksuja.


Täällä ollaan, mamma!


Elmo poseeraa ulkokeikan jälkeen.

Leikimme koko illan lähes taukoamatta ja kyllä uni sitten maistuikin makealta.

Lauantai 22.11.2008 - lenkki Kalajärvellä

Tänään oli sovittuna lenkki Kalajärvelle - taas uusia tuttavuuksia tiedossa ja vanhoja kamuja myös!

Paikalle olivat ilmoittautuneet Rudy, Rico, Milli (Ricon sisko-tyttö, minulle uusi tuttavuus) sekä Kávé (unkarinvinttikoira, jonka olen tavannut viimeksi elokuun 2008 alussa).

Lenkin aluksi menimme hakemaan Rudyn kotoa ja suuntasimme sitten kohti treffipaikkaa, jonne Milli ja Kávé mammoineen tulivatkin tuota pikaa. Hetken kuluttua myös Rico ja Mari liittyivät seuraamme ja matka kohti lenkkipolkuja alkoi.


Pääsimme Kávén ja Rudyn kanssa heti vauhtiin!


Myös Milli liittyi seuraamme.


Kávé oli hauskaa juoksuseuraa!


Talvimaisema Kalajärveltä.


Tässä koko uljas laumamme: Rico, Milli, Rudy, Kávé ja minä.


Tässä tuoksuu jokin mielenkiintoinen. Kávén kapean kuonon rinnalla omani näyttää lähinnä vesinokkaeläimen kuonolta :0)


Millin kanssa oli hauskaa kirmata metsän puolella.


Leikitäänkö ...


... joko ...


... nyt lähtee!


Kaulailua Rudyn kanssa.


Tämä on kivaa ...


... loputtomiin!


Kolmen vauhtikopla!


Rico seuraa Kávén ja minun riekkumista.

Lenkkimme kesti melkein kaksi ja puoli tuntia. Kiitos kaikille tosi mukavasta ja vauhdikkaasta seurasta!

Erosimme loppumatkasta Ricosta, Millistä ja Kávésta ja jatkoimme kohti Rudyn kotia, jonka edustalla automme odotti ja kotimatka alkoi.

Enpä vielä silloin tiennyt mikä minua kotona odotti!

Keskiviikko 19.11.2008 - uusi lelu

Mamma oli jo ensimmäisen illan sikakäsittelyn jälkeen arvannut mitä tuleman pitää ja hankkinut minulle UUDEN LELUN = MÖHKÖN!

Möhkön tuhoaminen on tällä hetkellä työn alla ...


Tästä se lähtee ...


... hyvin etenee!

JA NYT ...


LOPETA JO SE KUVAAMINEN!

Keskiviikko 19.11.2008

Sain eilen uuden lelun, koska Emppu-lehmäni "kuoli", tai siis onnistuin jotenkin syömään sen "äänen". Uusi leluni oli sika - menneessä aikamuodossa siksi, että sikakin on mennyttä - eikä siihen kulunut aikaa kovin montaa tuntia ...


Sika ensimmäisen illan käsittelyn jäljiltä.


Jatkoin käsittelyä seuraavan iltana ...


... nämä täytteet täytyy saada ulos ...


... vielä viimeinen silaus ...


... tässä kaikki mitä jäi jäljelle!

Maanantai 17.11.2008

Olen ottanut uuden pedin omakseni - itse asiassa siinä on oikein mukava nukkua.


Zzzzzzz ...

Sunnuntai 16.11.2008

Viikonloppu sujui aika rauhallisesti ilman sen kummempaa ohjelmaa.


Puruluu maittaa!


Tää on hyvää!

Tiistai 11.11.2008

Tänään mamma tuli kotiin kantaen jotain suurta myttyä mukanaan. Sisälle päästyään hän avasi mytyn ja mikä siitä paljastuikaan - UUSI PETI! Ja tällä kertaa riittävän kokoinen.

Peti tuoksui ensin vähän oudolle ja tutustuin siihen rauhassa. Mitään pelottavaa en siitä löytänyt, joten aloin muokata sitä. Perinteiset kuopimiset ja rapsutukset, muutamat hyppelyt ja peti oli valmis käyttöönotettavaksi.

Eikö näytäkin paremmalta tällä kertaa ...


Tähänhän jää jopa tilaa ...


... oma tyyny pään alla kruunaa kaiken.

Maanantai 10.11.2008

Vahtimisesta on tullut minulle mieluisaa puuhaa. Keittiömme ikkunasta näkyy mukavasti naapurustoon ja tarkkailenkin siitä lähikulmien tapahtumia usein.


Naapurin pihalla tapahtuu jotain!


Nyt tarkkana!

Sunnuntai 9.11.2008

Tänään oli isänpäivä - terkut vaan iskälle Australiaan!

Meillä oli myös treffit Rudyn kanssa Kalajärvellä. Rudy oli jotenkin tavallistakin riehakkaammalla tuulella ja kyllä me juoksimme ja painimme. Metsässä vierähti tunti ihan huomaamatta. Metsälenkkimme päättyi pellolle, jossa minua odotti yllätys - Kosti oli pellolla meitä odottelemassa ja pääsimme vielä juoksemaan ja riekkumaan puoleksi tunniksi. Vesisadekaan ei meitä haitannut, niin hauskaa oli! Sovimme, että alamme tapailla ihan säännöllisesti - meidän kolmen kopla on varsinainen vauhti-trio!

Lenkiltä menimme vielä Varistoon mamman vanhempien luokse (se on se herkkupaikka!). Aika väsynyt olin, mutta en niin väsynyt etten olisi herkkuja jaksanut kerjätä. Ja kyllä niitä sainkin!

Lauantai 8.11.2008

Otin aika rauhallisesti tämän päivän. Meidän piti lähteä lenkille Elmon kanssa, mutta mammalle tuli "jotain tärkeämpää" menoa ja se lähti osan laumani kanssa jonnekin. Sieltä jostakin ne sitten saapuivat kassien ja nyssäköitten kanssa. Olivat kuulemma palauttaneet petini eikä uutta ollut löytynyt (HUOH - enhän minä nyt niin ISO ole!).

Kasseista löytyi hurja määrä kaikenlaisia juureksia ja kasviksia. Mamma oli päättänyt tehdä itse ruokaani lisättävän kasviskevennyksen. Osallistuin kokkaamiseen tietenkin asiaan kuuluvalla innolla ja sain maistaa kaikkia kasvishöysteen aineksia.

Tässä yhteenveto makuelämyksistäni raakaversioina:
1. palsternakka - ei hyvää!
2. porkkana - ei hyvää!
3. kukkakaali - no joo, ei oikein hyvää!
4. parsakaali - ihan ok!
5. kesäkurpitsa - YES, se oli hyvää!

Mamma keitti kaikki ainekset, survoi ne ja sekoitti toisiinsa - siitä valmistui kasvishyöstö, joka yllättäin oli tosi hyvää. Sain maistaa sitä ihan sellaisenaan ja sitten tietenkin ruoan joukossa. Ei hassumpi kokki tuo mammani!

Perjantai 7.11.2008

Tänään mamma osti minulle uuden pedin. Peti oli oikein kaunis ja hieno ja kaikkea mahdollista, mutta enhän minä siihen mahtunut!

Tässä pari kuvaa, niin ymmärrätte mitä tarkoitan ...





Keskiviikko 5.11.2008

ELÄMÄ VOITTAA! Olo oli tänään jo ihan entisenlaisensa - YES!

Lähdimme illalla mamman kanssa Odilammelle tapaamaan Ricoa. Kylläpä oli pimeää - niin pimeää ettemme oikein päässeet kunnolla vauhtiin. Jonkin aikaa kuitenkin puuhastelimme rannassa, kunnes sinne ilmestyi joitain tuntemattomia ihmisiä (PILKKOPIMEÄSSÄ??), jotka tuntuivat pelkäävän meitä (Rico kyllä sanoi niille "pari sanaa") Jatkoimme matkaamme remmilenkille, jonka jälkeen palasimme vielä hetkeksi pimeälle rannalle.

Tarjosimme kyydin Ricolle ja Marille lenkin päätyttyä. Olin muuten ensimmäistä kertaa autossa toisen koiran kanssa. Rico oli aivan tyynen rauhallinen ja antoi minulle hyvää esimerkkiä siitä miten autossa käyttäydytään. Mamma lähettää kiitokset - Rico!

Illalla sain tutustua uuteen kevyempään ruokavaliooni (kasvattaja-Annen neuvoja). Pipanoitten ja riisin lisäksi ruokaani oli laitettu jotain moniväristä (keittojuureksia sanoi mamma). Itse asiassa se oli HYVÄÄ! Eipä ole mamma onnistunut vieläkään löytämään mitään syötävää mistä en pitäisi ...

Tiistai 4.11.2008

Tänään oli sitten se jännittävä päivä! Minulla oli illalla aika eläinlääkärille tassujen kontrollikuvia varten. Lähdimme mamman ja pappan kanssa kohti Vihtiä illalla viiden maissa. Saavuimme lääkärin pihaan vähän etuajassa. Paikka näytti tutulta ja juoksin innoissani ovelle.

Sisälle päästyämme minulle tuli kuitenkin outo tunne, joka vahvistui kun lääkäri Janne saapui luokseni. Kun Janne tarttui jo eteisessä etutassuihini, minua alkoi pelottaa toden teolla ja päästin hätäpissit eteisen matolle. Janne väänteli ja käänteli tassujani eikä niihin sattunut ollenkaan.

Sitten Janne tuikkasi jotain kankkuuni ja minua alkoi väsyttää. Hetken odottelun jälkeen pappa ja Janne kantoivat minut takahuoneeseen sille pelottavalle pöydälle, jonka muistin viime kerralta. Minua pidettiin paikoillaan ja väännettiin ikäviin asentoihin. Yritin kaikin tavoin taistella vastaan, mutta lopulta ihmiset voittivat.

Loputtomalta tuntuneen ajan jälkeen pääsin vihdoin lattialle lepäämään, mutta eipä aikaakaan kun minut jo nostettiin uudelleen sille kauhealle pöydälle. Kuulin ihmisten puhuvan jotain epätarkasta kuvasta ja hetken päästä minut nostettiin taas pöydälle. Olin siinä vaiheessa jo niin väsynyt etten jaksanut taistella kovin paljoa vastaan - jonkin verran kuitenkin.

Lopulta piina hellitti ja pääsin lattialle nukkumaan.

Mamma tuli herättämään minua jonkin ajan kuluttua ja oloni tuntuikin jo hieman virkeämmältä (olin kuulemma saanut jonkin herätyspiikin). Lähdin kävelemään saman tien vain yksi tavoite mielessä = ulko-ovi. Pääsinkin heti ulos ja autoon, jossa jouduin kuitenkin odottelemaan jonkin aikaa mamman hoitaessa jotain maksuasioita.

Lääkärin lattialla nukkuessani olivat ihmiset puhuneet tassuistani (mamma kertoi kotimatkalla Sakun mammalle asiasta puhelimessa).  Vasemman tassuni ranne oli lähtenyt hyvin parantumaan eikä siinä ollut havaittavissa juuri ollenkaan vanhoja muutoksia. Myöskin kyynärkuvat olivat olleet puhtaat.

Tässä ote lääkärin lausunnosta:
Vej kontrolli. Om. mukaan koira selvästi parempi, ei onnu. Palp. ei kipureaktiota. RTGssä kasvulinjojen reaktiivisuus vähentynyt, vej radius ja ulna suoristuneet hiukan, kyynärpäät ok. Toistaiseksi ei toimenpiteitä, saa liikkua, ruokinta edelleen kevyttä. Mikäli ell-konsultaatio antaa aihetta toimenpiteisiin, vastaanotolta ollaan yhteydessä.

Kotimatkamme kesti kolme varttia ja minulla oli niin huono olo, että huusin, vinguin, haukuin, urisin ja pidin mitä merkillisimpiä ääniä koko matkan. Loppumatkasta asetuin vinkumaan mamman syliin (siltä osin kuin mahduin). Kotipihalla en halunnut pois autosta vaan istuin sitkeästi takapenkillä oven ollessa auki. Raitis ilma teki kuitenkin hyvää ja tovin jahkailtuani hyppäsin autosta, kävin asioillani ja kipitin reippaasti portaat ylös kotiovelle.

Oma lämmin, ihana sohvani odotti minua ja kapusin sille ja .... nukahdin.

Illemmalla herättyäni virkeähkönä mamma suostui antamaan minulle hiukan ruokaa. Uni tuli uudelleen aika nopeasti. Yö oli hiukan levoton ja käveleskelin pitkin yötä olohuoneen ja makuuhuoneen välillä. Lopulta puoli viiden aikaan herätin mamman, koska minun piti päästä ulos asioilleni. Aamuyön nukuinkin sitten jo rauhallisemmin.

Maanantai 3.11.2008

Meillä oli illalla treffit Tornimäessä Rudyn kanssa. Tornimäkeen saavuttuamme huomasimme pettymykseksemme, että lenkkipolut olivat valaisematta. No, ei sen meidän menoa hidastanut - mammat vaan jäivät vähemmälle liikunnalle seistessään pellolla, kun me Rudyn kanssa painettiin taukoamatta reilut puoli tuntia.

Tuntuu, että vauhtimme vaan kasvaa kerta kerran jälkeen. Olen jo alkanut saavuttaa Rudy-tykin vauhtia, vaikka kirittävää vielä onkin. Painimisessa pärjään huomattavasti paremmin ja välillä Rudykin joutuu jo altavastaajaksi kanssani.

Sunnuntai 2.11.2008

Tänään lähdimme aamupäivällä mamman ja pappan kanssa lenkille lähimetsään. Yöllä oli ollut pakkasta ja maa oli edelleen paikka paikoin jäässä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tutustuin jäähän. Mamma antoi minulle jäätyneitä lätäkönpalasia ja sain pureskella niitä rikki - hauskaa!

Puolentoista tunnin lenkimme jälkeen jäin vielä pihalle riekkumaan. Naapurissamme asuu hassu ihminen: Tapsa. Tapsa oli pihallaan hommissa ja menin "lähimaastoon". Meillä on Tapsan kanssa aivan erityinen suhde - Tapsa osaa puhua eläintä ja saa minut välillä ihan villiksi. Tälläkin kertaa Tapsa sai minut ihan hassuksi ja painuin pitkin pihoja ja metsän reunaa haukkuen hurjasti samalla häntää heiluttaen. Lopulta oli niin villiintynyt, että hyökkäsin Riku-veljeä päin sillä seuraamuksella, että Rikua sattui nenään - ja vähän minuakin.

Enpä ehtinyt kauaa sisällä levätä, kun mamma nykäisi minut pystyyn ja ulos ja autoon. Pappa lähti kuskiksi -  ja minne?? Jeps, mamma oli sopinut vielä yhden lenkin tälle päivälle: Arvi-"enon" kanssa. Arvi on Tarujen Paji eli Arvin äiti on minun mummoni äidin puolelta.

En ollut tavannut Arvia koskaan aiemmin ja minua vähän jännitti. Matkustimme Vantaalle "Metlan" metsään, jossa lähdimme yhteiselle lenkille. Arvi oli todella mukava ja meillä synkkasi heti. Ja komeakin Arvi oli - yhtä komea kuin äitini on kaunis (äitinihän on Arvin siskopuoli)!!

Tässä muutama kuva tapaamisestamme.


Tässä hieromme tuttavuutta Arvin kanssa ...


... ja hyvinhän se sujuu ...


... Arvi on kyllä vähän isompi ja vahvempi.


Katsokaa korviani!


Arvilla on hieno kieli!


Minut selätettiin.


Katsokaa kuinka komea Arvi on!!


Vauhtia on niin paljon ettei se oikein "mahdu" kuvaan.

Kaiken kaikkiaan meillä oli mukava melkein puolentoista tunnin lenkki ja sovimme tapaavamme vielä uudestaan.

Kotiin mamma toi mukanaan upean vuoden 2009 Rhodesiankoira-kalenterin, jonka ostimme Arvin mammalta - Jaanalta.

Tämän lenkkipäivän jälkeen olin niin uupunut, että ensimmäistä kertaa elämässäni jätin iltaruoan väliin ja nukuin vaan.

Lauantai 1.11.2008

Tänään Rico tuli Klaukkalaan kyläilemään. Aloitimme aamulenkkimme lähimetsästäni. Mukaan lähti ihmisistä Ricon mamman Marin lisäksi, Juhani-pappa, Sami-veli ja Minna-mamma. Tämä reissu oli kyllä mutaisin tähän mennessä, mutta ei se menoa paljon haitannut.

Alkumatka oli mukavan kuiva metsäosio, sitten saavuimme "hiekkapeuhupaikalle", josta matka jatkui jo märempää polkua pitkin pellolle. Ikäväksemme pelto oli kynnetty ja TOSI mutainen. No, olimme kaikki reippaita ja jatkoimme matkaa kävelytieosiota kohti.


Pelto-osion jälkeen Rico näytti tältä ...


... ja minä tältä!


Saisko herkkua, jos oikein kauniisti katsoo?

Matkalla Rico opetti minulle miten "tyttöjen" viestejä tulkitaan.


Katso, Dano - tästä nuollaan tuoksuja tällä tavalla.

Metsään saavuttuamme Marilla oli tarjolla jotain hyvää.


Anna jo, anna jo!


Herkuista emme nahistele - tämä on vain leikkiä!

Loppumatkasta kirmailimme kumpikin kuin uutta virtaa saaneina.


Täältä tullaan!


Rico täysi vauti päällä!

Viivyimme lenkillä parisen tuntia. Kotiin päästyämme Juhani-pappa pesi Ricon (ja Marin) ja toivotimme heille hyvää kotimatkaa. Sitten mamma vei minut pesulle.

Minä olin aivan uupunut lenkin ja pesun jälkeen ja vetäydyin lepäämään huovan alle.





Tiistai 28.10.2008

Tänään sain uuden hihnan viestitreenejä varten sekä UUDEN LELUN!

Uusi leluni on matalalla äänellä vinkuva lehmäpehmo, jonka laumani nimesi Empuksi. Olen puuhastellut Empun kanssa koko illan - se ei vaan ota ja taltu! Välillä meinaa hermot mennä, kun se ei "kuole" vaikka kuinka sitä purisin.


Tässä siis minä Empun kanssa.


Nyt saat kyllä kyytiä ...


... ja kyytiä ...


... ja kyytiä ...


.. jokos taltut ...


... ja talttuihan se ...


... niin - kumpi taltutti kumman??

Maanantai 27.10.2008

Tänään ei mitään erityistä - mamma vaan ei taaskaan malttanut olla ottamatta kuvia minusta - tällä kertaa nukkumassa.


Hyvä uni vaatii tietyn asennon ...


... joka ulottuu vartalon jokaiseen osaan ...


... posken asettelu on erityisen tärkeä.

Lauantai 25.10.2008 - lenkillä

Illalla pappa vei minut ja mamman lenkille Kalajärvelle. Meillä oli treffit Rudyn kanssa Rudyn kotipihalla, josta jatkoimme matkaa läheiseen metsään. Lähestyessämme metsää Rudy oli vähän hassu, sen vauhti kiihtyi ja sen kirsu oli koko ajan maassa haistelemassa jotain. Syy Rudyn käytökseen selvisi, kun saavuimme metsän lähelle. Metsän laidassa minua odotti yllätys! UUSI LENKKIKAVERI!

Lenkkikaverin nimi oli Kosti. Kosti on kaksi vuotias rhode-uros. Meillä synkkasi saman tien ja niin pääsimme lähtemään matkaan.

En ole tainnut juosta koskaan niin paljoa yhdellä kertaa! Tässä muutama kuva puolitoista tuntia kestäneestä lenkistämme.


Kosti haastaa meitä leikkiin.


Ja kyllä me leikitään. Joku taitaa olla vähän alakynnessä ...


Ruuti kaatoi minut kumoon.


Mutta periksi en anna!


Sitten painin Kostin kanssa ...


... enkä anna periksi ...


... mrrr - kyllä minäkin osaan!


Ruutilla on hieno keppi.


Minne kaverit katosivat?


Kosti ja minä kukkulankuninkaina!

Lauantai 25.10.2008

Tässä muutama otos kotoa - mamma se jaksaa kuvata minua!


Tuolla uunissa on jotakin ...


... joka tuoksuu aivan taivaalliselle!


Tässä yritystä seisontakuvasta.


Olen suloinen!


Komea profiilini ...


... tässä vielä lähempää!

Torstai 23.10.2008

Aurinko paistoi ihanasti lempipaikalleni sohvalle. Mamma ikuisti minut nautiskelemassa.



Sunnuntai 19.10.2008

Lähdimme käymään illansuussa lenkillä Kalajärvellä. Ilma oli mitä mukavin ulkoiluun - vettä satoi välillä enemmän, välillä vähemmiän. Meillä oli myös viestitreeni-ilta, mutta jätimme treenit väliin ettei tassuni rasittuisi liikaa.

Tällä kertaa kuvatarjonta rajoittuu kuviin lenkin jälkeen ...


Uni voitti lenkin jälkeen.


Kermit-sammakko unikaverina.


Hei, mitä asiaa?


Ja sitten uni taas alkaa voittaa.


Joko olisi aika herätä?

Perjantai 17.10.2008

Mammalla oli tänään vapaapäivä ja olimme sopineet lenkin Ricon ja Marin kanssa Kalajärvelle. Monen päivän lepäilyn jälkeen oli iiiihana päästä kaverin kanssa metsään juoksemaan. Mammaa vähän jännitti miten tassuni tuon lenkin ottaa, mutta kaikki meni hienosti. Painelimme Ricon kanssa metsässä ristiin rastiin, välillä painittiin, välillä hipattiin. Aikaa lenkillämme kului puolitoista tuntia, jonka jälkeen tassu edelleenkin tuntui hyvältä - YES!

Mamma toki seurailee tilannetta koko ajan, mutta olipa hieno asia, että tassu kesti tämän lenkin.

Torstai 16.10.2008

Mamma sai tänään puhelun eläinlääkäriltä. Skutnabb oli tulkinnut kuviani ja löytänyt jotain. Janne-lääkäri soitti ja kertoi, että kuvissa näkyy kyynär- ja värttinäluun pientä taipumista. Hoito-ohjeiksi sain ruokinnan kevennyksen ja kipulääkityksen jatkamisen. Kontrollikuvaan menen 4.11. jolloin myös oikea jalkani kuvataan.

Jos muutosta oikeaan suuntaan ei kontrollikuviin mentäessä ole tullut, on mahdollista, että jalassani oleva värttinäluu katkaistaan. Tällä toimenpiteellä kasvun eriaikaisuudet saadaan jotenkin hallintaan ja olkanivelen vaivat kai ennaltaehkäistyä. Ei tainnut mammakaan tuota kaikkea ymmärtää, mutta niin tai näin, nyt edetään päivä kerrallaan (nälässä!!).

Maanantai 13.10.2008

Niinhän siinä sitten kävi, että eläinlääkärissä piti käydä. Pentutapaamisen riekkuminen oli liikaa jo jonkin aikaa kipeänä olleelle vasemmalle etutassulleni. Aloin nilkuttaa jalkaani sunnuntai-iltana, jolloin mamma päätti, että lääkäriin mennään heti maanantaina.

Mamma oli jo Anne-kasvattajan kanssa puhunut ajoittaisesta nilkutuksestani. Anne neuvoi käymään Skutnabbin luona Vihdissä. Vapaita aikoja ei tietenkään hänelle ollut, mutta saimme ajan hänen kolleegaltaan Jannelta.

Vastaanotolla oli kovasti tungosta ja niin jouduimmekin odottelemaan vuoroamme melkein puolitoista tuntia. Lopulta tuli sitten minun vuoroni. Kävimme ulkona juoksemassa, jotta lääkäri näkisi miten onnun. Sitten lääkäri tunnusteli tassujani ja löysin vasemman tassun ranteesta kipeän kohdan. Seuraavaksi sain rauhoittavan pistoksen, jonka vaikutusta odottelimme aulassa.

Minua alkoi kovasti nukuttaa ja hetken kuluttua uni tuli. Minut kannettiin mamman ja läärärin toimesta röntgen-kuvaukseen. Tassustani otettiin kolme kuvaa.

Kuvissa ei ollut onneksi mitään hälyyttävää. Lääkäri epäili, että ranteeni oli hiukan revähtänyt. Sain kipulääkekuurin ja riekkumista täytyy rajoittaa reilun viikon ajaksi. Sovimme myös, että Skutnabbia pyydetään vielä tulkitsemaan kuvani.

Lääkäri oli myös sitä mieltä, että ruokani pitäisi vaihtaa "aikuisen" koiran ruokaan, koska kasvuni on ollut vähän liian nopeaa. Mamma sanoi haluavansa keskustella asiasta vielä Anne-kasvattajan kanssa.

Lopuksi sain uuden piikin, jonka vaikutuksesta unisuus alkoi helpottaa ja jaksoin itse kävellä ulos autolle ja hypätä takapenkille. Automatka kotiin meni nukkuessa enkä heti kotonakaan jaksanut tehdä muuta kuin levätä.

Illalla sain pienen annoksen ruokaa yhdessä kipulääkkeen kanssa. Yö sujui hyvin rauhallisesti nukkuen.

Sunnuntai 12.10.2008

Pentutapaaminen oli tänään! Kuvia tapaamisesta löytyy Tapahtumia-osiosta.

Lauantai 11.10.2008

Laumani vei minut Varistoon kauppareissun ajaksi. Pääsin vaarin kanssa lenkille ja sain taas herkkuja.


Sohvalla Varistossa.

Perjantai 10.10.2008

Rico ja Rudy tulivat Klaukkalaan lenkille - YES! Riku-"veli" oli suunnitellut meille uuden lenkin, joka alkoi läheisestä metsästä. 

Alkumatka oli aika märkä ja nousujohteinen, mutta lopulta päädyimme mukavalle kallioiselle aukiolle.


Ricolla on löytänyt kepin.


Odotellaan, jos Rico vaikka luopuisi siitä.

Aukiolla juoksentelimme ristiin rastiin ja leikimme Rudyn kanssa hippaa!


Rudy odottaa haastetta!


Ja sitten painitaan!


Kuka hyökkää seuraavaksi?

Ricokin liittyi mukaan leikkiin.


Mikä siellä on?


Rudy poseeraa ...


... ennen kuin minut pistetään matalaksi!


Periksi en kuitenkaan anna!

Seuraava metsäpolun jälkeinen etappimme oli aukio, jossa oli ihania heikkakasoja.


Tämä on Rudyn lempipuuhaa!


Ja kyllä me Ricon kanssakin tästä pidämme!

Hiekkakasoilta lähdimme lyhyen metsätaipaleen kautta pellolle telmimään.


Matkan varrelta.


Ja pellolla taas painittiin!

Loppulenkillä piipahdimme vielä läheisen lammen rannalla juomassa.


Ystäväni Rudy ja Rico!


Eikös minulla olekin hieno heijastin!

Lenkkimme kesti kaksi tuntia - olin aika uupunut sen jälkeen!


Hohhoijaa!

Mutta eihän siinä kauaan mennyt, kun olin taas jo vauhti päällä!


Eikä väsytä yhtään!!!

Tällä lenkillä lähti sitten se toiseksi viimeinen maitokulmahammas ...

... enää yksi jäljellä!

Torstai 9.10.2008

Tänään tuli 5 kuukautta koiranelämää täyteen!

Keskiviikko 8.10.2008

Pääsimme iltalenkille vasta pimeän tultua, joten metsä jäi väliin. Kävimme reilun tunnin mittaisella remmilenkillä. Oikeastaan se oli ihan kivaa vaihtelua ja sain tavata tosi monta koiraa. Tuntui, että joka kulmassa ja mutkassa tuli uusi koira vastaan. Loppulenkin aikana seuraamme liittyi naapurimme (koirattomia :0(...).

Lenkki oli aika väsyttävä ja niin vetäydyinkin melkein saman tien iltalevolle. Sen verran jaksoin kuitenkin herätä, että iltaruoka ei jäänyt väliin (EI TIETENKÄÄN!).


Aina valmis ruokakupille!

Tiistai 7.10.2008

Illalla minulla ja mammalla oli treffit naapurin belggari Micken kanssa. Mukaan tuli myös Micken mamma ja "sisko".  Teimme hurjan metsälenkin märässä maastossa. Micke on ihan villissä lätäköihin ja mutaan (en ymmärrä) ja makoilikin kaiken maailman montuissa vähän väliä. Onneksi Mickestä on myös juoksukaveriksi ja painoimme välillä minkä kintuistamme pääsimme. Huomaisin myös päärjääväni Mickelle painissa. Edellisellä lenkillämme jokunen viikko sitten oli aivan altavastaaja, nyt aikalailla tasavertainen painikaveri. Itse asiassa olen tällä hetkellä jo Micken painoinen - ehkä sillä on jotain tekemistä asian kanssa.

Lähtiessämme lenkille minulla oli neljä kulmamaitohammasta suussa - palatessa enää kaksi. Alaleuan kaksi kulmuria olivat hukkuneet varmaankin Micken tuuheaan turkkiin :0).

Lenkin ja pesun (YÄK!) jälkeen mamma punnitsi minut - huikeat 28 kg. Käypä kurkkaamassa painokäyrääni - se on NOUSEVA!

Maanantai 6.10.2008

Olin RR-yhdistyksen tottelevaisuuskoulutuksessa. Lisätietoja löydät harrastus-osiosta.

Sunnuntai 5.10.2008

Tämän päivän EPK:n tottelevaisuuskoulutus peruttiin. Toisaalta minun ei ollut tarkoituskaan osallistua tällä kertaa tottikseen, sillä samaan aikaan suunnittelilla oli mennä ensimmäistä kertaa EPK:n viestitreeneihin. Mamma oli kuitenkin sitä mieltä, että jätämme nämä ensimmäiset treenit väliin eilisen "jalkatapaturman" takia. Niinpä sitten kävimme pari pienempää lenkkiä kotini lähimetsissä. Toivottavasti ensi viikolla pääsen jo viestittelemään!

Lauantai 4.10.2008

Olimme Varistossa mamman vanhempien luona. Sain taas ihania herkkuja ja huomiota osakseni. Ihmisten syötyä lähdimme lenkille minulle uuteen ympäristöön. Pääsin juoksemaan vapaana vesitornin mäessä ja sen ympäristössä. Loppumatkasta piipahdimme koirapuistoon "pienten" puolelle. Paikalla oli neljä muuta koiraa, narttuja kaikki, ja pääsin hyvin leikkeihin mukaan.

Leikin tuoksinassa onnistuin kompastumaan leikkikaveriini sillä seurauksella, että vasempaan etutassuuni sattui. Juoksin kolmella jalalla mamman luokse ja uikutin. Heittäidyin maahan ja mamma tunnusteli tassuani ja hieroi sitä - ja sitten se oli kunnossa! Ja ei kun takaisin telmimään.

Meillä oli kaikin puolin mukava reissu - tulemme taas pian :0)

Maanantai 29.9.2008

Olimme Samin ja mamman kanssa lenkillä lähimetsässä. Tässä muutama kuva hauskasta lenkistämme.


Kohta minä hyökkään!


Mikäs ääni sieltä kuului?


Tuollakin on jotain mielenkiintoista!


Täällä minä vahdin (korva asennossa)!


Kotimatkalla valmiina tapaamaan naapurin kääpiösnautseri Milliä.

Sunnuntai 28.9.2008

Tänään olin EPK:n tottelevaisuuskoulutuksessa pappan kanssa. Meitä ei ollut paikalla kuin kaksi koirakkoa. Harjoittelimme luoksetuloa. Mamma oli sillä välin Sonjan ja Rudyn kanssa EPK:n viestitreeneissä tutustumassa lajiin. Mamman mukaan viesti harrastuslajina olisi minulle omiaan, joten ensi viikolla menemme mukaan treeneihin.

Perjantai 26.9.2008

Olimme Rudyn kanssa taas Tornimäessä lenkillä. Juoksimme mäkipyörien reittejä hirmuista vauhtia ja meillä oli oikein hauskaa. Illalla kotona vasen jalkani oli kipeänä, johtuukohan liiallisesta riekkumisesta. Mamma sanoi, että huomenna lauantaina otetaan rauhallisesti ja annetaan jalan levätä. Harmi juttu, sillä meidän piti mennä Elmon kanssa lenkille.

Tiistai 23.9.2008

Rudy ja Rico tulivat lenkille Klaukkalaan. Juoksimme kotimetsissäni reilun tunnin, jonka jälkeen sain heidät vielä kotiini vieraiksi.

Lauantai 20.9.2008

Menimme lenkille Rudyn kotimaastoihin Rudyn ja Ricon kanssa. Kiersimme tosi pitkän lenkin (kaksi tuntia) Kalajärven ja Serenan maastoissa  ja mitä muuta voi sanoa kuin että taas oli mielettömän hauskaa!

Ensi tiistaina R & R tulevat Klaukkalaan tutustumaan "minun metsiini".

Keskiviikko 17.9.2008

Olin taas lenkillä Ricon ja Rudyn kanssa Kalajärvellä. Meillä oli tosi hauskaa ja lenkki venyikin melkein kaksituntiseksi! Tässä muutama kuva matkan varrelta.


Rico & minä


Ruuti-prinsessa


Ricon kanssa juomassa


Kolmen kopla kasassa!

Tiistai 16.9.2008

Kävimme Tornimäessä iltalenkillä mamman kanssa. Harjoittelimme ohitustilanteita - ihmisten ohitus sujuu jo tosi hienosti, koirien ohituksessa mamma ottaa minut vielä kiinni - ei taida luottaa tarpeeksi :o)

Lenkillä tapasimme Chili-nimisen Puolan paimenkoiran (Pon). Chilin kanssa sain leikkiä vapaana ja meillä oli ihan hauskaa.

Iltalenkin jälkeen hain sohvalta lempityynyni ja menin pötköttelemään taljalle.

Maanantai 15.9.2008

Olimme aamulla lenkillä pappan kanssa. Sain taas kerran "lenkki-hepulit" ja mulasin oikein kunnolla suohon - YES!

Illalla olimme mamman kanssa lenkillä lähimetsässä. Heti alkumatkasta alkoi kuulua joitain ääniä jostain läheltä. Jähmetyin paikalleni ja aloin seurata lähiympäristöä. Mamma huomasi sen ja alkoi kutsua minua, mutta enhän minä mihinkään voinut lähteä kun piti seurata äänteen suuntaan. Sitten jossain puitten takana vilahti jotain punaista ja vihreää. Mamma tuli lähemmäksi minua ja kutsui taas. Menin mamman luokse ja nojasin kylkeni mamman jalkaan. Minulla oli KAIKKI selkäkarvat pystyssä, kun seurasi meitä vähän matkan päässä ohittavia hahmoja. Jostain syystä minulle tuli tarve murista matalalla äänellä ja haukahtaa, mutta mamman vierestä en poistunut. Mamma sanoi jälkeen päin, että minussa oli herännyt suojeluvietti - WAU!

Sunnuntai 14.9.2008

Päivällä käytiin mamman vanhempien luona. Siellä se mamman äippä taas odotteli herkkupalojen kanssa. Se on kyllä tosi mukava, aina varattuna jotain hyvää minun varalleni!

Illalla oli sitten ensimmäisen tottelevaisuuskoulutuksen vuoro. Olen lyhyesti kertonut asiasta harrastukset osiossa.

Lauantaina 13.9.2008

Meillä oli aamulla treffit Ricon kanssa Kalajärvellä. Käytiin jo tutuksi tulleessa (lue: tuttu minulle, mamma aina eksyksissä) metsässä. Taisi siinä taas puolitoista tuntia vierähtää ja hauskaa oli. Yritin taas muutaman kerran astua Ricoa, mutta ei Rico oikein ota minua tosissaan....

Lenkin jälkeen Mari näytti Ricon kanssa meille miten kehässä juostaan. Mamma on nimittäin saanut jonkinlaisen ajatuksen siitä, että mentäisiin käymään jossain "mätsärissä". Virallisiin näyttelyihin minusta ei ole ridgettömyyteni vuoksi. Mari lupasi toimia avustajana sitten jos/kun se päivä koittaa.

Perjantai 12.9.2008

Kävin lenkillä Ricon ja Ruutin kanssa ensimmäistä kertaa Odilammella. Paikka oli mitä mainioin juoksemiselle. Haastoin Ricoa ja Ruutia vuorotellen leikkiin ja sain kyllä juosta mielin määrin.

Ruuti on mainio tyttö, aina tapaamistemme alussa Ruuti yrittää jollain asteella "pomotella" minua, mutta jossain vaiheessa roolit vaihtuvat ja pääsen jo pieniksi hetkiksi "niskan päälle".

Ricon mamma Mari yritti kanssani viehettä. Kyllä minä poika lähdin vauhdilla Marin ja vieheen perään ( = siis minkä vieheen ??), niin siis Marin perään tajuamatta ollenkaan homman nimeä. Rico oli kytkettynä tämän harjoituksen ajan ja ulisi ja haukkui taukoamatta. No, sitten Ricokin pääsi juoksemaan viehettä ja näytti minulle mallia. En ole ihan varma hoksasinko - täytynee yrittää uudelleen!

Keskiviikko 10.9.2008

Nämä sivut on nyt sitten virallisesti perustettu. Tervetuloa lukemaan Danon kuulumisista, joita yritän päivittää tänne mahdollisimman pian!


©2017 Tarujen Upendano 'Dano' - suntuubi.com