Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK



5.10.2008 Toinen kerta

Toinen RR-tottis sujui vauhdikkaasti. Riku-velikin lähti mukaan tällä kerralla.

Meitä oli paikalla kuusi koirakkoa, myös veljeni Uta oli paikalla. Kuten edelliselläkään kerralla me koirat emme saaneet ottaa kontaktia toisiimme. Minua ei oltu käytetty lenkillä iltapäivällä, joten energiaa oli tarjolla enemmän kuin tarpeeksi.

Alussa Päivi kävi tervehtimässä meitä kaikkia ja katsoi samalla hampaamme. Sen jälkeen pujottelimme vuorotellen koko koirakkorivistön omistajien yrittäessä pitää kontaktia yllä. Toisilla homma sujui paremmin kuin toisilla - itse kuuluin tuohon jälkimmäiseen ryhmään. Olin aivan hurjana ja mamma sai tehdä tosissaan töitä kontaktin ylläpitämiseksi (aika huonolla tuloksella). Teimme pujottelun toistamiseen eikä sekään sujunut minulta sen paremmin. Mamma mutisi jotain, että ennen seuraavaa treeniä hän käyttää minut lenkillä Ricon kanssa etten jaksa riekkua niin paljoa :0).

Tällä kerralla ohjelmaan kuului myös perusasennon harjoittelu (luoksetuloa harjoitellaankin vasta ensi kerralla). Perusasentoa olemme harjoitelleet kotona ja se sujuikin ihan hyvin, joskin hurja energiamääräni esti minua keskittymästä kunnolla. Ja tietenkin rhode-kavereitten läsnäolo myös häiritsi. Päivi kuitenkin kehui minua :0). Mamma sen sijaan sai huomautuksen siitä, että unohti sanoa "vierelle" -komennon harjoitusta tehdessämme.

Kotiläksyksi tuli perusasennon harjoittelu ja kyllä meidän täytyy tuota kontaktin ylläpitämistä myös harjoitella mamman kanssa :0).

Lopuksi sai vielä esittää kysymyksiä. Mamma kysyi ohjeita lenkkihyökkäilyihini, jotka ovat kyllä jo vähentyneet (ainakin minun mielestäni!). Päivi neuvoi mammaa olemaan välinpitämätön ja kääntämään selkänsä minulle, kun otan "hyökki-asentoni". Päivi sanoi myös, että "veljet" voivat käyttää samaa tekniikkaa ja laittaa vaikka kädet puuskaan etten pääse hyppimään takaa päin hihoihin kiinni (odottakaapa vaan!). Sen lisäksi Päivi muistutti asemastani laumassa (HUOH!). Niin, että koira on lauman alin (JOO, JOO). Sen lisäksi, että joudun tuijottelemaan silmiin ja odottamaan saadakseni ruokani, pitäisi nyt opetella kulkemaan ovesta viimeisenä. Mamma otti ohjeen heti käytäntöön ja nyt sitten istutaan ja odotetaan (milloin sisäpuolella, milloin ulkopuolella), että ihmiset kulkevat ovesta ensin. No, tämä on tätä koiranelämää!

Joka tapauksessa meillä on oikein hauskaa (vaikka mamma näytti kyllä aika uupuneelta treenien jälkeen??).

Ja sitten ensi kerralla kahden viikon päästä alamme harjoitella luoksetuloa.


22.9.2008 Ensimmäinen kerta

Ensimmäinen RR-yhdistyksen tottelevaisuuskoulutus on nyt takana. Olimme paikalla hyvissä ajoin ja kävimme tervehtimässä kouluttajaamme Päiviä ja hänen koiraansa Fannya, joka harjoitteli kentällä.

Ennen koulutuksen alkua kävimme tutustumassa lähiympäristöön. Ja sitten koulutus alkoi.

Päivi kävi ensin tutustumassa lyhyesti meihin kaikkiin. Me koirat emme saaneet tutustua toisiimme harjoitusten aikana. Ensimmäinen tehtävämme oli kontaktikävely. Ensin kävelimme "omalla tavallamme" jokainen vuorollaan. Sitten Päivi antoi ohjaajillemme muutamia neuvoja ja toistimme kävelyn. Neuvoina oli mm. se, että meille pitää höpistä koko ajan, jotta kontakti saadaan pysymään ja aina kontaktin syntyessä palkitaan.

Minä sain lempinimen "kengurukoira", koska olin niin innoissani ja siis hypin koko ajan mamman vierellä. En yleensä ole sellainen, mutta tällä kertaa teki mieli pomppia. Päivi sanoi mammalle, että kannattaa pitää parempaa vauhtia päällä ja palkita silloin, kun minulla on kaikki neljä jalkaa maassa. Mutta kaikki meni kuitenkin kuulemma oikein hyvin.

Kotitehtäväksi saimme kontaktikävelyn harjoittelemista ja ensi kerralla sitten näytämme mitä olemme oppineet. Seuraavalla kerralla uutena koulutusaiheena on luokse tuleminen.

Koulutuksen jälkeen suuntasimme kaikki vielä läheiselle nurmikentälle, jossa vihdoin saimme ottaa kontaktia. Olimme varmasti kaikki odottaneet sitä, että pääsemme riekkumaan ja tutustumaan. Ja kyllä me juoksimme! Olimme kentällä puolisen tuntia, jonka jälkeen lähdimme kotiin.

Olin niin rättiväsynyt kotiin päästyämme, että kävin syömässä ja menin yöunille saman tien.

Seuraavan kerran tapaamme kahden viikon kuluttua - sitä odotellessa!

 

©2017 Tarujen Upendano 'Dano' - suntuubi.com